Onnellisuuden ja kiitollisuuden sanotaan kulkevan käsikädessä.
Mitä kiitollisempi on sitä onnellisemmaksi itsensä tuntee.
Kiitollisuus on siitä hieno asia, että sitäkin voi
harjoitella. Munkit ovat harjoittamisen mestareita, mutta onneksi
kiitollisuuden harjoittaminen on mahdollista ihan jokaiselle.
Olen pyrkinyt harjoittamaan kiitollisuutta tietoisesti.
Pitänyt kiitollisuuspäiväkirjaa, kiittänyt ja kannustanut, pyrkinyt tekemään
pieniä hyviä tekoja.
Kiitollisuuden kokee eri päivinä eri lailla. Hienoja ovat ne
hetket kun kiitollisuuden tuntee sydämessä asti, odottamatta. Silloin
onnellisuuden tunteella ei ole rajoja.
Tällainen, odottamaton onnellisuuden hetki tuli vierailulle
sunnuntai aamuna. Kaunis, aurinkoinen talviaamu, istahdin autoon ja lähdin
ajelemaan joulunviettoon. Siinä ajelun
alkumetreillä mielen valtasi hyvä olo joka tuntui vahvana sydämessä asti. Hymyilytti,
eikä siitä tullut loppua. Tunsin syvää kiitollisuutta – ihan kaikesta ja
kaikista. Ihan kuin olisin juuri rakastunut. Tai ehkä olinkin – omaan elämääni
ja ihmisiin ympärilläni.
Tunne on pitänyt pintansa. Mieleni sopukoista on viimeisen parin päivän aikan pulpahtunut
kiitollisuuden aiheita isoja ja pieniä – yksi toisensa jälkeen. Jokaisen ajatuksen taustalla on toinen ihminen. Kiitollisuus
syntyy kohtaamisista, siitä, että saa rakastaa, välittää ja auttaa. Siitä, että
tulee rakastetuksi, välitetyksi ja autetuksi. Siitä, että on tarpeellinen.
Kiitos läheiset, ystävät, työtoverit, kaikki te joihin olen
saanut tutustua elämäni varrella, jokainen teistä on minulle iso kiitollisuuden aihe.
Onnellista, Rakkauden Täyttämää Joulua Juuri Sinulle!
"Yhdessä olemme enemmän"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti